Loppuun asti

”Elämä on unelmia täynnä. Niistä ei kannata luopua ikääntyessä!” Näin ohjeistaa 86-vuotias Maire, joka elää elämäänsä itselleen, ansaitusti! Mairella on muistisairas mies, joka on siirtynyt vuosia sitten asumaan palvelutaloon. Alkuaikoina Mairea oli harmittanut se, että puolison oli pitänyt muuttaa pois yhteisestä kodista. Maire koki itsensä huonoksi omaiseksi ja olevansa huono omaishoitaja, kun ei jaksanutkaan hoitaa puolisoaan loppuun asti. Myöhemmin hän on ymmärtänyt, että kun voimat vähenevät ja vanhuuden muutokset heikentävät omaa toimintakykyä, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luovuttaa puoliso turvallisiin käsiin.

Alun harmituksen jälkeen Maire sai uutta virtaa omaan elämäänsä. Hän huomasi, että oli elänyt vuosia puhtaasti vain miehensä muistisairauden ehdoilla. Hän oli asennuttanut kerrostalo-osakkeensa sisäänkäynnin sisäoveen erillisen lukon. Samoin parvekkeen oveen. Sen vuoksi, että pystyi jättämään miehensä edes hetkeksi sisään, kun kävi nopeasti hakemassa lähikaupasta parin päivän ruoat. Parin vuoden aikana puolison liikunta- ja toimintakyky myös heikkeni, jolloin Maire hintelänä puolisona joutui venymään fyysisissä suoritteissaan äärimmilleen. Joitakin Mairelle tärkeitä esineitä, jotka olivat tuoneet puolisolle ahdistusta, oli pitänyt hävittää. Sisälle piti hankkia myös lukollinen lipasto, johon tuli laittaa kaikki lääkkeet ja arvotavarat. Miehellä oli ollut taipumusta hävittää koruja ja rahaa. Samoin miehellä oli taipumusta ”räplätä” lääkkeitä. Maire tiesi, että mies ei tehnyt niitä asioita tahallaan. Se oli kuitenkin ollut kuluttavaa.

Mairen haavena oli ollut jo nuorena, että hän muuttaisi tiettyyn kaupunginosaan. Se ei kuitenkaan ollut toteutunut. Kerran, noin kolmekymmentä vuotta sitten, Maire oli heidän viimeisen muuton yhteydessä tästä maininnut miehelleen. He olivat kuitenkin päätyneet toiseen kaupunginosaan, koska halutusta kaupunginosasta ei ollut löytynyt asuntoa, johon kuuluisi autotalli. Nyt Mairella oli noussut uudestaan ajatus, että entä jos hän myisi nykyisen asunnon ja muuttaisi kauan haaveilemaansa kaupunginosaan. Voisikohan niin toimia, kun on jo kuitenkin niin vanha? Mitä muut ajattelisivat?

Keskustelimme aiheesta useilla käynneillä, yhteensä useita tunteja. Entinen omaishoitaja astui roolistaan ulos ja rohkeni ajatella nyt myös itseään. Katselimme tabletilta lukuisia myynnissä olevia huoneistoja halutulta alueelta. Kannustimme Mairea kuuntelemaan itseään. Hänen ei kannattanut miettiä sitä, mitä muut ajattelevat. Maire teki ratkaisun. Jos hän ei nyt myisi asuntoaan ja muuttaisi haluamaan kaupunginosaan, se jäisi kaivelemaan mieltä. Maire on toiminnan nainen. Kun hän on päättänyt asian, niin hihat kääritään ja aletaan toimimaan! Varasimme yksityisiä esittelyaikoja ja kun tytär miehensä kanssa tulivat toiselta paikkakunnalta, kävivät he katsomassa muutamia asuntoja. Kun oli löytynyt kaksi hyvää vaihtoehtoa, Maire laittoi oman asunnon myyntiin.

Nyt Mairen asunnolle on löytynyt ostaja ja hänen oma ehdollinen asuntokauppa on toteutumassa. Seuraavaksi mietimme Mairen kanssa muuton, joka toteutuu näillä näkymin toukokuun alussa. Kun lähden käynniltä, jolloin hän on tehnyt päätöksen hyväksyä ostajan tarjouksen, Maire hymyilee ja huutaa olohuoneesta minulle eteiseen: ”Elämä pitää elää täysillä. Loppuun asti!”

Kun tarvitsette laaja-alaisia etuuksien valvontaa, hoiva- hoito- ja terveyspalveluita, ottakaa yhteyttä!

Tagged , , , .