Kertomus, ei tarina


Erään Etelä-Suomalaisen kunnan sosiaalipalveluista vastaava johtaja kertoi kuinka oli tavannut kotona asuvan ikääntyneen. Tämä ikääntynyt 87-vuotias mies toimi muutaman vuoden nuoremmalle vaimolleen omaishoitajana. Vaimolla oli muistiongelmien lisäksi myös joitain muita somaattisia sairauksia. Heillä sinällään oli asiat hyvin omassa kodissaan, jossa oli turvallista asua. Mies oli ikäisekseen suhteellisen hyvässä kunnossa. Heidän työelämässä oleva tytär asui Vaasassa, joka teki uraa kansainvälisessä yhtiössä. Sosiaalipalveluista vastaavaa johtaja kertoi, kuinka mies oli kertonut hänelle omasta haaveestaan.

Tuon 84 vuotiaan miehen haave oli päästä vielä kerran käymään Parikkalassa, lapsuusajan asuinseudulla, ”kaukana” Etelä-Karjalassa. Samaan hengenvetoon mies oli kuitenkin todennut, että:”eipä se taida enää olla mahdollista”. Sosiaalijohtajan mukaan mies oli pari vuotta aikaisemmin maininnut asiasta tyttärelleen ja vaimolleen, kun vaimon omahoitajakuvioita oli alettu selvittämään. Nyt tuo mies oli sanonut, että jos hänellä olisi joku tukena ja turvana, hän voisi jättää vaimon omaishoidon sijaistukseen ja lähteä käymään Parikkalassa. Sosiaalipalveluista vastaava johtaja riemastui kuultuaan Hoitavan palvelutuotteista ja totesi, että nyt on tuonkin papan ongelma ratkaistu!

Kysy rohkeasti palveluistamme. Olemme ihminen ikääntyneelle ja ihminen omaiselle!